Pamukkale

Pamukkale on Lounais-Turkissa sijaitseva luonnonilmiökohde. Pamukkale tarkoittaa suomeksi käännettynä "puuvillalinnaa". Pamukkale muodostuu korkeasta pengermaastosta, joka koostuu vitivalkoisista kalkkikivikerroksista.. Lämmin (35-50 astetta), kalkkipitoinen vesi virtaa hitaasti alas 100 metriä korkeata kiviseinämää, muodostaen valkoisia tasanteita, tippukiviä ja vesialtaita. Pohjaveden vähennyttyä (asutus ja hotellit kuluttavat vettä), ovat portaat muuttuneet ruskeiksi. (Wikipedia)

Toinen Finnmatkojen retki, jonne lähdimme, oli retki Pamukkaleen. Tänne lähdimme aivan liian aikaisin aamulla aivan liian myöhään venyneen illan jälkeen. :D Olikohan klo 6 aamulla, kun lähdimme matkaan. Matka bussilla kesti neljä tuntia, välissä pysähdyimme aamupalalle vaikka ruoka ei tosin siinä vaiheessa oikein maistunutkaan.

Pitkä matka oli kyllä sen arvoinen, sillä Unescon maailmanperintäkohde Pamukkale oli upea nähtävyys!

Pamukkalen huipulla on Rooman valtakunnan aikana kuhissut mahtava Hierapoliin kaupunki, jonka raunioista voi edelleen aistia sen muinaisen loiston. Myös Hierapolis on Unescon suojelema maailmanperintökohde. (www.turkki.fi/pamukkale/)

Alue oli paljon isompi, kuin olin ajatellut. Meillä oli muutama tunti aikaa tutustua paikkaan, eikä todellakaan keretty sitä kokonaan kiertää. Tosin päivä sattui olemaan niin kuuma, ettei juuri tehnyt mielikään. Mahdollisuus oli osallistua myös opastettuun englanninkieliseen kierrokseen, mutta me menimme omin päin. Me kun olimme kiinnostuneempia Pamukkalesta kuin Hierapolista.

Sama kukkaloisto jatkui täälläkin :)

Altaat oli kyllä ihania! Kuin valtavia kylmä-kuuma -altaita. Altaan pohja oli valkoista savimaista ainesta, jota osa levitti ihollensa. Ilmeisesti silläkin joku hoitava/nuorentava vaikutus. ;)

Turkissa oli koulujen leirikouluaika vilkkaimillaan, sen huomasi myös Pamukkalessa. :D Paljon lapsiryhmiä sattui samaan aikaan kohteeseen.

Pamukkalen huipulta oli myös upeat näköalat alas kylään. Kauempaa itse Pamukkale näytti kuin isolta lumivuorelta!

Alueen läpi kulki paljon kävelyreittejä ja maasto itse altaita lukuunottamatta on hyvin helppokulkuista. Porttien läheltä oli myös mahdollista vuokrata sähkömopoja, joita muuten näkyi myös Icmelerin rantakaduilla.

Kaikkialle ei enää päässyt kävelemään. Valkoiset portaat ovat monesta kohtaa tummuneet, jonka vuoksi niitä pyritään nyt säästämään.

Kleopatra-allas. Noin 36-asteinen kirkasvetinen vesi houkutteli, mutta meillä oli aika loppumassa ja altaaseen sisäänpääsy oli noin 10 euroa, joten jätimme väliin. Kleoptara-altaassa uimisella uskotaan olevan monia terveysvaikutuksia.

Upea paikka kertakaikkiaan! Kannattaa käydä, mikäli lähistöllä olet. Äläkä pelästy sitä neljän tunnin bussimatkaa, se on sen arvoinen.

-Saana

Erilainen turistikierros

Turkin tarina jatkuu...

Meitä oli ensimmäisellä viikolla todella hyvä suomalaisporukka hotellissamme. Hotellin työntekijä teki päivän mittaisia "turistikierroksia" paikoissa, joissa luultavasti ei ihan jokaisella matkanjärjestäjien reissuilla pääsekään käymään. Siispä kasasimme meidän kuuden hengen porukan autoon ja lähdimme matkaan. 

Ensimmäisenä pysähdyimme aamupalalle, jossa olikin pöytä täynnä vaikka minkälaista turkkilaista aamuherkkua. Tästä mahat täynnä oli hyvä aloittaa päivä. Seuraavana vuorossa oli ns. "Jeesusranta" eli ranta, josta lähti kaistale todella matalaa vettä melkein vastapäätä olevalle rannalle. Kaistaleen sivuilla oli kuitenkin ihan normaalia uintisyvyistä vettä. Nimi "Jeesusranta" siksi, kun Jeesus käveli veden päällä, saattoikin kyseessä olla tällainen tapaus. Hmm? :)

Pysähdyimme vesiputoukselle, jonka nimeä tai sijaintia en kuollaksenikaan muista. Sen muistan, että vesi oli jääkylmää ja ei siinä kyllä tehnyt mieli uida. Lammikko myös näytti todella matalalta, mutta oli noin 3-4 metriä syvää, joka mahdollisti sen, että sinne pystyi huoletta hyppäämään ylempää kalliolta. Kuvassa brittimies näyttää mallia, me emme seuranneet perässä. ;)

Maisemien ihailutauko kukkulan päällä. :)

Lopuksi kävimme vielä syömässä ja paikallisilla markkinoilla. Tosin markkinat olivat juuri päättymässä, joten pikainen käynti riitti. Tarttui sieltä mukaan mausteita ja tunnettua Turkin oliivisaippuaa.

Oli kyllä mukava nähdä paikallista elämää kun ajoimme paikallisten pikkukylien läpi. Vähän erilaista kuin keskellä sitä turistimeininkiä, joka hotellin läheisyydessä oli.

Seuraavalla kerralla postausta upeasta Pamukkalesta!

-Saana

Päivä Rhodoksella

Heipparallaa, matkakertomus jatkuu.

Päivä Rhodoksella oli yksi retkistämme, joita tehtiin. Rehellisesti sanottuna olisi kuitenkin voinut jäädä väliin. Retki oli Finnmatkojen järjestämä ja meidät noudettiin aamulla hotellilta. Siitä bussilla satamaan, josta sitten jonotus alkoikin. 

Jostain syystä olimme ajatelleet, että olisi helppoa käydä mutka Rhodoksen puolella, kun siitä kokoajan paatteja menee meren yli. Niin oli varmaan ajatellut muutama muukin. Ensin jonotettiin turvatarkastukseen, sen jälkeen jonotettiin passintarkastukseen, sen jälkeen jonotettiin laivaan. Laiva oli sellainen perinteinen reittiliikennelaiva, jossa oli monta riviä istumapaikkoja. Matkan piti kestää reilun tunnin, mutta ilmeisesti merenkäynnistä johtuen se venyi. Takaisin tullessa tosin matka oli yli kaksituntinen, joten parempi näin päin...

Olen kerran aiemminkin käynyt Rhodoksella, mutta mielestäni meno oli muuttunut huonompaan suuntaan. En pitänyt, en ollenkaan. Emme päässeet kahta metriä kävelemään, kun heti oli joku vetämässä johonkin kauppaan tai ravintolaan. Alkoi ahdistamaan.Varsinkin kun tuli rauhaisasta Icmeleristä, eron todella huomasi.

Tykkään Rhodoksen pienistä kujista ja vanhasta tunnelmasta, mutta suuri osa siitä on valitettavasti pilattu tuolla kaupankäynnillä.

Satamaan päästyämme minulla oli kiljuva nälkä (kuten aina :D) ja oli pakko etsiä ensimmäisenä joku paikka, mistä saa ruokaa. Heti porttien sisäpuolella olikin mukavan näköinen aamupalapaikka, jossa mainostettiin smoothieita ja aamupalaa. Noh, varmaan johtuen siitä, että kausi oli vasta alussa, emme saaneet listalta kuin sämpylät ja tuoremehut. Nälkä kuitenkin lähti, sehän oli pääasia.

Tämän jälkeen lähdimme kiertelemään vanhaa kaupunkia ja ostoskatuja. Mitään ei huvittanut ostaa, samaa kamaa oli kuitenkin joka kaupassa. Yhden kultaliikkeen ovella kuitenkin eräs suomalainen myyjä sai meidät sisään. Johtuikohan suomalaisuudesta, mutta hän sai kun saikin kaupattua minulle sormuksen, kaulakorun ja korvakorut. :D

Kävimme vielä kahvilla ja jätskillä parissa eri ravintolassa ja sen jälkeen olimme aivan loppu siihen huuteluun ja repimiseen. Istuimme hetken ylläolevan kuvan aukiolla katselemassa menoa, kunnes lähdimme talsimaan takaisin paatille.

Anteeksi negatiivinen postaus, mutta tässäpä rehellinen mielipiteeni. Rhodoksella minua tuskin tullaan enää näkemään. :) Meidän hotellista oli eräs pariskunta samaisella retkellä ja heidän kokemuksensa oli samankaltaiset. No more.

Turkin Icmeler

Hello! Uusi tähti blogitaivaalla on syttynyt ;) Järjestelin tuossa taannoin kuvia koneeltani kovalevylle ja kuvia oli valtavasti, vanhimmat löytyi kuuden vuoden takaa. Siispä jottei nämä kuvat jäisi pölyttymään tuonne kovalevyn uumeniin, ajattelin että voisihan niitä jossakin julkaista. Ja yllättävän monet reissukuvatkin sieltä löytyi, vaikka tuntuukin ettei koskaan muka pääse reissuun ;) 

Joten aloitetaanpa viimeisimmästä reissusta Turkkiin. Olimme touko-kesäkuun vaihteessa siellä kaksi viikkoa, Marmariksen rannikolla Icmelerin kaupungissa. 

Hotellimme oli Maricya. Pikkuinen perheen omistama hotelli. Hotelli koostui neljästä erillisestä rakennuksesta, joissa yhdessä sijaitsi vastaanotto. Keskellä rakennuksia oli allasalue, rantatuoleja ja ravintola, josta sai päivisin lounasta ja juotavaa, jäätelö yms. ja illaksi muuttui illallisravintolaksi. Hotellihuoneiden taso vaihteli ilmeisesti rakennusten mukaan, osa oli vanhempia ja osa uudempia. Meillä oli vanhempi huoneisto aivan ylimmässä kerroksessa, ns. "katolla". Huoneistossamme oli yksi makuuhuone, jossa oli kaksi erillistä sänkyä. Oleskelutilassa oli keittomahdollisuus ja vuodesohva. Parveke oli varmasti hotellin paras, sillä siihen paistoi aamusta iltaan aurinko. Muut parvekkeet olivat aina jossakin vaiheessa päivää varjossa, mutta meidän sijaintimme vuoksi aurinkoa kyllä olisi saanut jos sitä olisi omassa kämpässä halunnut ottaa. :D Henkilökunta oli aivan ylitsevuotavan ystävällistä ja hotelli saa minulta arvosanaksi täydet 5/5. Tänne palaamme varmasti uudelleen.

Piha-alue oli todella siisti.

Pihalla oli kaksi uima-allasta, kuvassa oleva isompi 165cm syvä allas, sekä pienempi lasten allas. Altaalta sai aina hyvin paikan auringosta, vaikka muutamana päivänä paikat olivatkin melkein täynnä. Uima-altaaseen mahtui aina hyvin ehkä vielä hieman viileän lämpötilansa vuoksi. ;)

             

Icmeler oli todella vehreä! Olen aiemmin ollut Turkin Alanyassa ja mieleeni on jäänyt jotenkin kuiva kuva siitä. Tämän vuoksi olinkin ehkä hieman skeptinen kohteemme suhteen, lähinnä ajattelin että samapa se on missä sitä aurinkoa ottaa ;) Se kun oli prioriteetti numero yksi lomaamme valitessa, aurinko ja lämpö. Siispä sain kokea mieluisan yllätyksen jo lentokenttäbussissa matkalla Icmeleriin, kun joka puolella oli vihreää ja vehreää metsää. Kaupungin läpi menee kanava, jonka reunoilla oli toinen toistaan upeampia värikkäitä kukkia. 

Kanava virtaa mereen. Ranta oli ihana, kun vastassa ei ollutkaan aava meri, vaan noita vihreitä kukkuloita ja vuoria oli ympärillä. Rantan ei tästä syystä myöskään tullut isoja aaltoja vaan meri oli kokoajan melko rauhallinen. Plussaa muuten ilmaisista rantatuoleista! Toki rantabaarit halusivat, että heidän palvelujaan käytetään siitä hyvästä ja kyllähän me käytettiinkin. :) Palvelu oli täälläkin ensiluokkaista. Tiki Beach oli lähin rantamme, noin 200 metrin päässä ja uskoisin että myös paras! Ainakin rantatuolien pehmusteet olivat täällä kaikkein paksuimmat ;) 

Rantakatua pitkin olisi kuulemma päässyt Marmariksen kaupunkiin asti. Matkaa kertyy noin seitsemän kilometriä. Me emme tätä kävelleet, mutta ehkä seuraavalla kerralla. Rantakatua on mukava kävellä sekä päivällä että illalla. Sen varrella on useita ravintoloita. Yhtenä aamuna sain itseni aamulenkillekin tuonne toiseen päähän, joka kuvassa näkyy. Siellä on venesatama. Kannattaa lähteä aamusta kävelemään/juoksemaan pitkin rantakatua, oli ihanan rauhallista ja mukava seurata kuinka kaupunki herää päivään. :)

Jotta tästä ei tulisi kilometripostausta ja jaksaisitte tämän vielä lukea, jätän tämän nyt tähän. Olkoon tämä ensimmäinen osio, lisää on tulossa vielä :) 

Olen ollut nyt kolme viikkoa kotona, mutta kovat reissusuunnittelut on jo käynnissä. Pakko päästä jonnekin, mahdollisimman pian! Siispä siirrynkin tästä tutkimaan mahdollisia vaihtoehtoja.. ;) Ciao!

-Saana