Heipparallaa, matkakertomus jatkuu.
Päivä Rhodoksella oli yksi retkistämme, joita tehtiin. Rehellisesti sanottuna olisi kuitenkin voinut jäädä väliin. Retki oli Finnmatkojen järjestämä ja meidät noudettiin aamulla hotellilta. Siitä bussilla satamaan, josta sitten jonotus alkoikin.
Jostain syystä olimme ajatelleet, että olisi helppoa käydä mutka Rhodoksen puolella, kun siitä kokoajan paatteja menee meren yli. Niin oli varmaan ajatellut muutama muukin. Ensin jonotettiin turvatarkastukseen, sen jälkeen jonotettiin passintarkastukseen, sen jälkeen jonotettiin laivaan. Laiva oli sellainen perinteinen reittiliikennelaiva, jossa oli monta riviä istumapaikkoja. Matkan piti kestää reilun tunnin, mutta ilmeisesti merenkäynnistä johtuen se venyi. Takaisin tullessa tosin matka oli yli kaksituntinen, joten parempi näin päin...
Olen kerran aiemminkin käynyt Rhodoksella, mutta mielestäni meno oli muuttunut huonompaan suuntaan. En pitänyt, en ollenkaan. Emme päässeet kahta metriä kävelemään, kun heti oli joku vetämässä johonkin kauppaan tai ravintolaan. Alkoi ahdistamaan.Varsinkin kun tuli rauhaisasta Icmeleristä, eron todella huomasi.
Tykkään Rhodoksen pienistä kujista ja vanhasta tunnelmasta, mutta suuri osa siitä on valitettavasti pilattu tuolla kaupankäynnillä.
Satamaan päästyämme minulla oli kiljuva nälkä (kuten aina :D) ja oli pakko etsiä ensimmäisenä joku paikka, mistä saa ruokaa. Heti porttien sisäpuolella olikin mukavan näköinen aamupalapaikka, jossa mainostettiin smoothieita ja aamupalaa. Noh, varmaan johtuen siitä, että kausi oli vasta alussa, emme saaneet listalta kuin sämpylät ja tuoremehut. Nälkä kuitenkin lähti, sehän oli pääasia.
Tämän jälkeen lähdimme kiertelemään vanhaa kaupunkia ja ostoskatuja. Mitään ei huvittanut ostaa, samaa kamaa oli kuitenkin joka kaupassa. Yhden kultaliikkeen ovella kuitenkin eräs suomalainen myyjä sai meidät sisään. Johtuikohan suomalaisuudesta, mutta hän sai kun saikin kaupattua minulle sormuksen, kaulakorun ja korvakorut. :D
Kävimme vielä kahvilla ja jätskillä parissa eri ravintolassa ja sen jälkeen olimme aivan loppu siihen huuteluun ja repimiseen. Istuimme hetken ylläolevan kuvan aukiolla katselemassa menoa, kunnes lähdimme talsimaan takaisin paatille.
Anteeksi negatiivinen postaus, mutta tässäpä rehellinen mielipiteeni. Rhodoksella minua tuskin tullaan enää näkemään. :) Meidän hotellista oli eräs pariskunta samaisella retkellä ja heidän kokemuksensa oli samankaltaiset. No more.